Ympäristöministeriölle
Stadin rantaryhmä kannattaa Sipoonkorven kansallispuiston perustamista laajimman vaihtoehdon mukaisesti niin, että se ulottuu merelle saakka, kuten Metsähallituskin on ensisijaisesti esittänyt. Näin toteutuessaan kansallispuisto olisi ainutlaatuinen Suomessa ja turvaisi laajalle ihmisjoukolle mahdollisuudet päästä nauttimaan ranta- ja metsäluonnosta kohtuullisen lähellä. Tämä myös säilyttäisi uusmaalaista luontoa ja maisemaa yhtenäisenä vyöhykkeenä "merestä mantereelle”.
Mereen saakka ulottuva Sipoonkorven kansallispuisto olisi suuri mahdollisuus ajatellen sen tuntumaan suunniteltuja asuinalueita. Kansallispuisto muodostaisi samalla itäisen keskuspuistomaisen alueen, joka sisältäisi Helsingin keskuspuistosta poiketen myös merellisen elementin. Kansallispuistosta tulisi itäisen Helsingin ylpeys, joka nostaisi alueen arvostusta. Luonnon ja asumisen yhdistäminen saattaisi myös vähentää luontoa kaipaavien asukkaiden muuttoa pääkaupunkiseudun kehyskuntiin ja vähentää myös liikenteen haittavaikutuksia, jos vain liitosalueen liikenneratkaisusta tulee tehokas.
Helsingissä ei ole muualla niin hyvin luonnontilassa säilyneitä ranta-alueita kuin Sipoonkorven merenrantavyöhykkeellä. Tämä tilanne tulisi säilyttää ja kansallispuisto antaisi siihen mitä parhaimmat edellytykset. Kansallispuistoon kuuluvat reitit tarjoaisivat asukkaille ihanteellisia ulkoilupolkuja ja ohjaisivat ulkoilua niin, että luontoarvoja sisältävät osat eivät kuluisi liiaksi, mutta antaisivat silti mahdollisuuden monipuolisille luontoelämyksille. Reitit olisivat tietenkin yhteydessä laajempaan kokonaisuuteen kansallispuistossa ja toisivat pohjoisempana asukkaiden ulottuville laajat luontoalueet pitkäkestoisempaankin ulkoiluun terveellisessä ja viihtyisässä ympäristössä.
Monella pääkaupunkiseudun asukkaalla on vain vähän mahdollisuuksia päästä arkisin liikkumaan merkittävänlaajuisilla luonnontilaista merenrantaluontoa sisältävillä alueilla. Liitosalueelta löytyy tällaisia alueita ja niiden sisällyttäminen kansallispuistoon turvaisi merenrantaluonnon säilymisen nykyisille ja tuleville sukupolville. Kansallispuistoon kuuluminen estäisi luonnonrantojen liiallisen pirstoutumisen ja eristäytymisen.
Tutkimuksin on osoitettu, että luonnontilaisessa luonnossa oleskeleminen alentaa stressiä ja edistää terveyttä. Sipoonkorven kansallispuiston laajennus merelle asti olisi merkittävä satsaus ihmisten hyvinvointiin.
Suomen hallitus lähtee siitä, että ekoyhteydet tulevasta Sipoonkorven kansallispuistosta ranta-alueille turvataan. Tämä pyrkimys onnistuisi parhaiten sisällyttämällä ranta-alueet ekoyhteyksineen kansallispuistoon.
Liitosalueella tulee kunnioittaa luonnonmukaisuutta, ja kaupunkimaisten puistojen suunnittelua varsinkin rannoille tulee välttää. Luonto vahvistaa luontevasti liitosalueiden asukkaiden kotiseuturakkautta. Luonnon säilyttäminen tuleekin ottaa alusta pitäen liitosalueen suunnittelun kulmakiveksi.
Toimeksi saaneena
Toni Amnell
