20.10.2008 Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

0
422

Helsingin kaupunginhallitukselle

Stadin Rantaryhmä                                                         ALOITE
                                                                                     20.10.2008
Helsingin kaupunginhallitus
Kirjaamo
PL 1, 00099 Helsingin kaupunki
(Kaupungintalo, Pohjoisesplanadi 11–13)

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Stadin rantaryhmä, jonka toimintaan osallistuu edustajia noin 20 rantakaupunginosayhdistyksestä, esittää, että Helsinkiin suunnitellun Helsinki-puiston paikalle perustetaan kansallinen kaupunkipuisto. Lisäksi esitämme, että Sipoosta liitettyjen alueiden tärkeät luonnonrannat, kuten Mustavuori kokonaisuudessaan liitetään mainittuun kansalliseen
kaupunkipuistoon. Olisi suotavaa myös tehdä yhteistyötä naapurikuntien Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Sipoon kanssa ja luoda yhteinen laaja kansallinen kaupunkipuisto, joka palvelisi kaikkien mainittujen alueiden asukkaita, luonnon monimuotoisuutta ja kulttuuriympäristöjen säilymistä. Sipoonkorven osalta voisi olla myös Kerava mukana.

Perusteluna esityksellemme toteamme, että Helsinki-puisto ei riitä turvaamaan alueiden säilymistä tulevaisuudessa. Helsinki-puistolla ei myöskään tulisi näin ollen koskaan olemaan sitä asemaa kuin esimerkiksi Hämeenlinnan Aulangolla on. Aulanko on hyvä esimerkki siitä, kuinka kansallinen kaupunkipuisto on kyennyt kohottamaan olennaisesti Hämeenlinnan statusta Suomen kaupunkien joukossa. Helsingissä vastaava voisi nostaa Helsingin kansainvälisesti arvostettujen kulttuuri- ja luontokaupunkien joukkoon. On myös huomattava, että kaupunkien viheralueiden merkitys on voimakkaassa kasvussa muualla maailmassa ja Helsinginkin on kannettava oma vastuunsa asukkaidensa viihtyvyyden turvaamisessa.

Helsingin tulee entistä enemmän korostaa omaa erityispiirrettään, metsäinen kaupunki meren rannalla. Kansallinen kaupunkipuisto Helsingissä olisi ensimmäinen aimo harppaus tähän suuntaan. Alueeltaan laajennettu Helsinki-puistosuunnitelma luo hyvän pohjan tähän.

Suomen ympäristöhallinto on määritellyt neljä kansallisen kaupunkipuiston kriteeriä, sisältö, laajuus ja eheys, ekologisuus ja jatkuvuus sekä kaupunkikeskeisyys. Kaikkien näiden kriteerien kannalta asialla on kiire, ennen kuin kriteerit menetetään. Kansallinen kaupunkipuisto tulee siis suunnitella ensin riittävän hyvin ennen kuin muita suuria suunnitelmia edistetään. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen todennäköisesti vähentää olennaisesti myös yksittäisistä kaavahankkeista riitelemistä, kunhan kaupunkipuiston perustamisessa ja rajauksissa noudatetaan asukkaiden toiveita.

Kriteeri 1: sisältö

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus ja historialliset kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä turvata ennen kuin suuria ja maisemia pilaavia rakennelmia suunnitellaan. Esimerkiksi merelliseen ympäristöön suunniteltu silta Kruunuvuorenselälle, helikopterikenttä Hernesaareen, Koivusaaren metroasema ja Kruunuvuorenrannan rakentaminen Stansvikissa uhkaavat olennaisesti rantojen luonto- ja maisema-arvoja. Kalasataman ja Hermannin rantarakentamisen osalta esimerkki rantojen hyvästä suunnittelusta on turvata ihmisten vapaa pääsy liikkumaan rantoja pitkin. Myöskään asuntolaivoja ei tule sijoittaa kansalliseen kaupunkipuistoon sellaisille rannoille, jotka ovat tärkeitä maiseman, kulttuuriympäristön tai luonnon säilymisen kannalta.

Kriteeri 2: Laajuus ja eheys

Kansallinen kaupunkipuisto tulee perustaa nopeasti, jotta suunnittelussa voidaan ohjata rakentaminen ja muut maankäytön muutokset siten, että ne eivät pirstaloi arvokkaita luonto- ja kulttuurialueita. Puisto- ja viherympäristön tulee säilyä laajana ja häiriöttömänä.

Kriteeri 3: Ekologisuus ja jatkuvuus

Ekologisuus on turvattava luonnontieteellisin perustein. Tämä tarkoittaa kriteerissä 2 mainitun laajuuden ja eheyden ohella ekologisia käytäviä. Ekologisten käytävien tulee olla riittävän leveitä, pelkkä kulissimainen kapea vihervyöhyke ei riitä turvaamaan eliöiden liikkumista kansallisen kaupunkipuiston sisällä. Myöskään rakennelmilla, kuten silloilla ei pidä katkaista ekologisia yhteyksiä. Muun muassa Kruunuvuorenselän halkaisevaa siltasuunnitelmaa tulee tutkia vahvasti tässä valossa.

Jatkuvuuden kannalta tärkeää on myös huomata, että rannat tulee säilyttää etupäässä vapaina ja rakentamattomina, jotta jatkuvuus turvataan. Nykyisiä luonnonrantoja ei pidä ottaa rakentamiskäyttöön, vaan ne tulee jättää vihe ralueiksi. Esimerkiksi rantakasvillisuuden tulee voida levitä vapaasti rantoja pitkin. Jo pengerretyillä ja rakennetuilla rannoilla tulee turvata ihmisten vapaa liikkuminen kansallisen kaupunkipuiston osasta toiseen.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on olennainen kansallisen kaupunkipuiston tehtävä. Monimuotoinen luonto tulee turvata niin kaupungissa kuin maaseudullakin. On tärkeää, että monimuotoinen luonto kuuluu kaupunkilaistenkin arkipäivään ja etenkin ulkoilureiteille. Luonto on ihmisten henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeää, mistä viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet osviittaa. Kaikilla tulee olla oikeus lähiluontoon, asui hän missä päin kaupunkia tahansa.

Luonto myös tallettaa tietoa Helsingin historiasta. Esimerkiksi monet kasvit kertovat tietyistä vaiheista Helsingissä – esimerkiksi jotkin kasvilajit ovat tulleet tänne kulttuurin mukana. Toiset liittyvät rautateiden historiaan, toiset ovat sota-aikana Helsinkiin levinneitä sotatulokkaita, jotkin taas ovat täällä tietyn aikakauden elämäntavan johdosta. Helsinki on kasvillisuuden osalta erittäin monimuotoista aluetta johtuen kaupungin värikkäästä historiasta ja tämä rikkaus kietoo erinomaisella tavalla yhteen kaupunkiluonnon monimuotoisuuden ja kulttuurihistorialliset arvot.

Kriteeri 4: Kaupunkikeskeisyys

Kaupunkikeskeisyys merkitsee sitä, että kansallisella kaupunkipuistolla tulee olla toimiva yhteys ydinkeskustaan tai sen välittömään läheisyyteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että paitsi keskuspuiston, myös meri- ja ranta-alueiden merkitys korostuu. Meriluonnon merkitystä ei ole tähän asti tarpeeksi korostettu, johtuen ehkä siitä, että siitä huomattava osa on merenpinnan alla näkymättömissä.

Merellisen Helsingin olennainen osa on avomerimaisema. Rakentaminen meren päälle merta täyttämällä rikkoo merellisen Helsingin ideaa. Meri on olennainen osa Helsingin maisemaa ja identiteettiä, eikä siltä tule vallata rakennusmaata. Esimerkiksi ajatus 500 metrin pituisesta keinotekoisesta niemestä Hernesaaressa risteilyalusten ja helikopterikentän tarpeisiin ei sovi Helsingin historialliseen merimaisemaan. Lisäksi ne alentaisivat olennaisesti asumisviihtyvyyttä kantakaupungin rannoilla, kun melu ja liikenne lisääntyisivät. On erityisesti huomattava, että vesi kantaa ääntä tehokkaasti.

Rantaryhmä korostaa sitä, että kansallisen kaupunkipuiston suunnitteluun on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti, viimeistään vuoden 2009 alussa, ennen kuin tapahtuu peruuttamatonta vahinkoa. Kansallisen kaupunkipuiston kriteerien mukaisten arvojen tuhoutuessa niitä ei enää saada koskaan takaisin. Juuri nyt Helsinki on suurten muutospaineiden kourissa ja tämän takia on myös Helsingin kulttuurihistorialliset ja luontoarvot turvattava suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti, jotta Helsingissä vallitsisi tasapaino mainittujen arvojen ja rakentamispaineiden välillä. Myös Helsingin kasvun määrää, seurauksia ja sen vaihtoehtoja on syytä tutkia enemmän.

Toimeksi saaneena

Toni Amnell