Tervehdys kulosaarelaiset
Olen koiraa ulkoiluttaessani parin vuoden ajan useamman kerran ihmetellyt repaleista pressukatosta kalliolla parakkirivin päädyssä ostoskeskusta vastapäätä. Meninpä nyt kurkistamaan mitä hökkelikummajainen pitää sisällään. Siellähän se makasi selällään tuo meidän kaikkien muistama ja ” ihailema” betonimonumentti aaltoineen.
En ole tarkemmin tutustunut kyseistä monumenttia koskeviin tulevaisuudensuunnitelmiin, mutta näkemykseni mukaan sietäisi ehkä harkita, haluammeko varmuudella katsella sitä vastaisuudessakin muistutuksena betonirakentamisen ihanuudesta. Jotenkin vaikuttaa siltä, että tätä ihmettä meillä Kulosaaressakin riittää yli oman tarpeen ihmeen rapautumiseen asti.
Olisiko nyt aika ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin, ennen kuin kivettynyt aaltoelementti jälleen kohoaa eteemme muistuttaen ikuisesta ihanuudestaan. Kaikkia kulttuurimme tuottamia teoksia ei voida eikä ehkä ole syytäkään säilöä.
Terveisin gamla uglan från Brändö
