Helsingin Sanomissa ja Hufvustadsbladetissa on ilmestynyt kulosaarelaisten kirjoituksia, joissa väitetään saaren turvallisuustilanteen huonontuneen. Kulosaarelaiset ry – Brändöborna rf -kaupunginosaseuran kannanotto julkaistiin Helsingin Sanomissa 19.11.
Den nedanstående diskussionsinlägg publicerades i Helsingin Sanomat den 19.11.
Välittämistä ja nollatoleranssia
Kulosaarelaisia hätkähdytti kaksi lukijakirjettä (HS 14.11 ja 17.11), joissa kaupunginosamme väitetään oleva pelon lamauttama narkomaanien ja huumekaupan pesä. Kirjoittajat uskovat, että häiriöiden syypää on Kulosaaren tukikoti, asunnottomien ja mielenterveysongelmista kärsivien miesten tuettu asuntola. Kun sinne viime vuonna sijoitettiin päihdekuntoutujien sijaan nuorempaa väkeä, ilmeni häiriötapauksia, jotka tulkittiin muutoksesta aiheutuviksi. Tukikodin henkilökunta on puuttunut häiriöihin pontevasti ja nopeasti – nollatoleranssilla.
Tukikodin asukkaiden nimittäminen narkomaaneiksi on sydämetöntä. He ovat moniongelmaisia nuoria, joista joillakin on huumetausta. Samoin on väärin olettaa, että järjestyshäiriöt ja huumeiden käyttö olisivat yksinomaan tukikodin asukkaiden syytä. Kulosaaressa, kuten muuallakin Helsingissä, on ollut eriasteisia huumeongelmia jo vuosikymmenien ajan. Saaren rikostilastoissakaan ei ole nyt havaittavissa äkkikasvua. Lukijakirjeen äärimmäisen synkästi kuvailema metroaseman piikkipuisto lienee mielikuvituksen tuotetta, ainakin metron ammattivartijoita haastateltaessa.
Kulosaarelaiset ry ei aikoinaan, yli kaksi vuosikymmentä sitten, vastustanut tukikodin sijoittamista Kulosaareen. Kaupunginosayhdistyksemme on pitänyt yllä rakentavaa keskusteluyhteyttä henkilökuntaan. Olemme nyt kertoneet kantanamme, ettei huumetaustaisten nuorten sijoittaminen neljän koulun ja metroaseman läheisyyteen ollut onnistunut ratkaisu ja jatkamme yhteistyötä viranomaisten kanssa paremmin ympäristöön istuvan mallin löytämiseksi.
Pelon lietsomisella ei ratkota suurkaupungin ongelmia vaan luodaan ainoastaan lisää pelkoja. Kulosaari on edelleen rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka. Vahvan ja kaikista väestöryhmistä välittävän paikallisyhteisön ylläpitäminen vaatii jatkuvia ponnistuksia ja mielenmalttia. Niitä tarvitaan kaikissa Helsingin kaupunginosissa.
Omsorg och nolltolerans
Brändöborna blev överraskade av en insändare i HBL den 8.11 (även i Helsingin Sanomat 14.11 och 17.11) där vår stadsdel påstås vara lamslagen av skräck pga. att den lär ha blivit ett näste för narkomaner och droghandel. Skribenten tror att orsaken till störningarna är stödhemmet på Brändö, ett internat för bostadslösa män och män med mentala problem. Då man i fjol placerade yngre personer i hemmet i stället för de tidigare invånare som redan var i rehabilitering, uppstod problem som nu tolkades bero på nykomlingarna. Personalen på stödhemmet tog itu med problemen snabbt och med pondus utgående från nolltolerans.
Att kalla stödhemmets invånare narkomaner är känslokallt. De är ungdomar med mångfacetterade problem, en del med drogbakgrund. Det är också fel att anta att ordningsproblemen och droghandeln endast skulle bero på stödhemmets invånare. På Brändö, såsom i det övriga Helsingfors, har det funnits olika slags drogproblem under flera decennier. Man kan inte heller skönja en plötslig uppgång i brottsstatistiken på holmen. Den nålpark vid metrostationen som insändarskribenten beskriver torde vara en produkt av fantasin, och detta antagande styrks av intervjuer med metrons väktare.
Brändöborna rf motsatte sig inte i tiderna, för över tjugo år sedan, att stödhemmet placerades på Brändö. Vår stadsdelsförening har upprätthållit en konstruktiv dialog med stödhemmets personal. Nu har vi framfört som vår ståndpunkt att det inte var en lyckad lösning att placera unga med drogbakgrund i närheten av fyra skolor och en metrostation. Vi fortsätter samarbetet med myndigheterna för att finna en annan modell som bättre passar in i miljön.
Man löser inte storstadens problem genom att uppvigla till rädsla utan på så sätt skapar man endast flera rädslor. Brändö är fortsättningsvis ett lugnt och tryggt ställe att bo på. Det krävs ständiga ansträngningar och sinnesnärvaro för att upprätthålla en stark närmiljö som bryr sig om alla befolkningsgrupper. Detta behövs i alla stadsdelar i Helsingfors.
Heikki Kukkonen
Kulosaarelaiset ry – Brändöborna rf
