(Kulosaarelaiset-lehti 2017-4, s. 8-9)
Kulosaaresta tuli Helsingin 42. kaupunginosa 1.1.1946. Huvilakaupunkia tai Huvilakaupungin kuntaa ei enää ollut, mutta Kulosaari pysyi paljolti samana kuin ennen yhdistymistä. Helsingin kaupungilla ja Kulosaaren Huvilakaupungilla oli jo aikaisemmin ollut yhteistyötä veden, viemärin, sähkön ja raitiotien toimittamisessa. Vuonna 1928 AB Brändö Villastad oli myynyt Helsingin kaupungille ne maa-alueet, joita se ei ollut vielä myynyt muille. Vuonna 1922 AB Brändö Villastad ja Brändö Telefon- och Elektricitets AB olivat myyneet Kulosaaren Huvilakaupungille omaisuutensa, esimerkiksi Kulosaaren katualueet, vesi- ja viemärijohdot, laiturit ja sillat. Kun Kulosaari liitettiin Helsinkiin, kaikki tämä siirtyi samalla Helsingin kaupungille. Ensimmäisinä vuosina ei tullut juuri muutoksia vanhaan käytäntöön.
Jo ennen alueliitosta oli Helsinki suunnitellut Kulosaaren läpi rakennettavaa valtaväylää tuleviin itäisiin lähiöihin. Tämä hanke aiheutti paljon muutoksia saarellamme. Tien alta piti purkaa lukuisia taloja saaren länsipäästä. Omistajat ja asukkaat eivät kaikki tahtoneet tyytyä tilanteeseen. Ihan viimeinen ja hyvin äänekäs tyytymätön oli kuvanveistäjä Essi Renvall, jonka kotitalo seisoi melkeinpä Itäväylän päällä kalliolla vielä koko 1960-luvun. Uusi silta valmistui vuonna 1957 ja sen myötä moottoritieksikin kutsuttu Itäväylä erotti Kulosaaren pohjois- ja eteläosat toisistaan. Suuria muutoksia oli tulossa. Arkkitehti Olli Kivisen laatima asemakaava valmistui vuonna 1958, jonka jälkeen alkoi teiden ja kunnallistekniikan ja vähitellen myös asuintalojen rakentaminen. Se onkin sitten seuraavan jakson aihe.
