TEKSTI: LIISA HORELLI
KUVAT: KIRSTI SANTAHOLMA JA INGE ENGSTRÖM
Kulosaaren Lukutuvassa järjestetään kuukausittain teemailtoja, joissa voi sivistyä, oppia uutta ja rakentaa paikallista yhteisöllisyyttä. Seuraavassa poimintoja muutamasta syksyn 2023 tähtihetkestä:
Helena Ahonen: Kuka johtaa sinfoniaorkesteria?
Helena Ahonen toimi Helsingin kaupunginorkesterin palveluksessa 26 vuotta, ensin apulaisintendenttinä ja sitten intendenttinä. Vuodesta 2000 hän on toiminut johdon konsulttina Mestariluokka Oy -nimisessä yrityksessä.
Helsingin kaupunginorkesterin juuret juontavat 1800-luvun loppupuolelle. Se syntyi osana valtavaa monen taiteenalan nousua, joka vaikutti merkittävästi muun maailman tietoisuuteen Suomen olemassaolosta ja taiteilijoiden välittämään kuvaan suomalaisuudesta. Saksassa opiskellut muusikko Robert Kajanus perusti pienen sinfoniaorkesterin vuonna 1882 ja toimikin itse sen kapellimestarina seuraavat 50 vuotta. Alkuvaiheen rahoittajiksi Kajanus ylipuhui kaksi liikemiestä, Sinebrychoffin ja Klärichin, joiden varallisuus lepäsi oluen ja tupakan kuluttamisen kivijaloilla.
Mihin orkesteri sitten tarvitsee intendenttiä? Tärkeintä on varmistaa kolme asiaa. Yleisön on saatava kuulla nerojen luomuksia. Jotta se onnistuu, yli sadan ihmisen on tehtävä saumatonta yhteistyötä ja kolmanneksi on varmistettava, että omistajalla on halu rahoittaa toimintaa, joka ilta toisensa jälkeen haihtuu eetteriin.
Kaupunginorkesteri sai 1900-luvun alussa valtavan vahvistuksen maineelleen Sibeliuksen sinfonioiden kantaesittäjänä. 1960-luvulla merkittävä käänne oli Jorma Panulan idea ottaa Gustav Mahlerin sinfoniat kausiohjelmistoon. Paavo Berglundin näkemykset Sibeliuksen sinfonioista tuottivat upean äänilevysarjan. Kulosaarelaisen Einojuhani Rautavaaran teosten levytykset ja kiertue-esitykset ulkomailla tuottivat orkesterille uuden ulkomaanpassin.
Työpaikkana orkesteri ei ole tavanomainen. Esitystä ei saada kuntoon, elleivät kaikki suostu johdettaviksi ja toimimaan tarkkaan ohjeiden mukaan. Intendentin ja ylikapellimestarin muodostaman johtajakaksikon työnjako on tärkeä. Intendentti vastaa ohjelmasuunnittelusta, rahankäytöstä, hallinnollisista päätöksistä ja siitä, että suunnitelmat laaditaan pitkälle tulevaisuuteen. Jopa viisi vuotta eteenpäin tiedetään, mitä tulee tapahtumaan. Ylikapellimestari ja intendentti sopivat yhdessä muiden konserteista, levytyksistä, kiertueista, harjoitusaikataulusta ja mahdollisista osaamisongelmista. Ylikapellimestari vastaa omien konserttien suunnittelusta ja johtamisesta.
Omistajana Helsingin kaupunki oli paras mahdollinen. Kaupungin johto suhtautui aina ymmärryksellä orkesteriinsa.
Ehkä tärkeimpänä tuloksena intendentin työssään Helena Ahonen kertoi vuonna 2000 käynnistetystä kummilapsiprojektista. Jokainen helsinkiläinen vastasyntynyt kutsuttiin kuuden vuoden ajan perheineen kaupunginorkesterin kummilapsena osallistumaan omalle ikävaiheelleen suunniteltuihin kummilapsikonsertteihin. Perinne jatkuu. Tähän mennessä tuhannet lapset perheineen ovat saaneet Helsingin kaupunginorkesterin tarjoaman musiikkikylvetyksen. https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/kummilapset
Tarja Cronberg: Ydinaseilla uhkailu ja sen seuraukset
Kaksinkertainen tohtori Tarja Cronberg on entinen maakuntajohtaja ja poliitikko, nykyisin vieraileva tutkija Aleksanteri-instituutissa. Hänen tutkimusintressinsä liittyvät Venäjään ja aseistariisuntaan.
Vuonna 1970 solmittiin ensimmäinen ydinsulkusopimus, jossa ydinaseet sallittiin USA:lle, Britannialle, Kiinalle, Neuvostoliitolle ja Ranskalle. Sen on allekirjoittanut 190 maata, Suomi muiden mukana. Ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ovat Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea.
Vuonna 2017 tehtiin 90 maan allekirjoittama ja 70:n ratifioima toinen sopimus, joka vaatii ydinaseiden täyskieltoa. Sitä vastustavat edellä mainitut ydinasevaltiot. Ydinasesuojaa nauttivat NATOn ei-ydinasevaltiot sekä Etelä-Korea, Japani, Australia ja Valko-Venäjä. Ydinasevapaiksi alueiksi ovat julistautuneet Latinalais-Amerikka, Afrikka, Keski-Aasia, Kauko-Itä, Tyynenmeren alue sekä kieltosopimuksen allekirjoittaneet maat. Suomi ei osallistunut näihin neuvotteluihin eikä myöskään allekirjoittanut sopimusta.
Ydinaseuhkat ovat, Venäjän uhkailujen myötä, heiluttaneet maailman ydinasejärjestelmää ja aiheuttaneet kysymyksiä siitä, mitä uhkat merkitsevät ja miten niihin tulee suhtautua. On vaikeaa vastata kysymykseen, tuleeko Putin käyttämään ydinaseita Ukrainan sodassa analysoimatta ydinaseiden käytön ja tähän liittyvien uhkien välistä suhdetta.
Ydinaseilla uhkailun oletetaan estävän aseiden käytön. Ydinaseiden olemassaolo ja niillä uhkailu tuottaa ydinpelotteen, joka estää vihollisen ydinaseiskun. Kylmän sodan aikana molemminpuolisen tuhon uhka esti ydinaseiden käytön, vaikka niitä USA:lla ja Neuvostoliitolla yhteensä olikin yli 70 000. Jotta pelote toimisi, on uhkien kuitenkin oltava uskottavia, minkä oletetaan estävän käytön. Niinpä ydinaseilla on uhkailtu niin Korean sodassa, Suezin kriisissä ja presidentti Trumpin aikana Pohjois-Korean yhteydessä. Presidentti Putin on kieltänyt uhkailleensa ydinasein, vaikka hän syyskuussa 2022 esitti, että Ukrainan sodassa otetaan kaikki keinot käyttöön. Länsimaisissa lehdissä tämän tulkittiin myös sisältävän ydinaseet.
Entinen Venäjän presidentti Medvedev on kuitenkin uhannut kolmannella maailmansodalla länsimaita, jotka tukevat Ukrainaa asein. Myös Kremlin entinen neuvonantaja, akateemikko Sergei Karaganov ehdotti, että Venäjä tekisi rajoitettuja ydinaseiskuja Länsi-Eurooppaan. Tämä palauttaisi ydinpelotteen ja toisi Ukrainan sodalle Venäjän mieleisen päätöksen.
Ydinsulkusopimuksen YK:ssa pidetyssä seurantakokouksessa tuomittiin Venäjän ydinaseuhkailun kielenkäyttö liian aggressiivisena. Voimakkain kritiikki ydinaseuhkailua vastaan on toistaiseksi tullut G20 -ryhmältä, joka kokouksessaan Balilla marraskuussa 2022 tuomitsi niin ydinaseiden käytön kuin niillä uhkailun ”ei-sallittuna”.
Kansainvälinen yhteisö on ainoastaan puheiden tasolla tuominnut Venäjän ydinaseilla uhkailun, ilman konkreettisia toimenpiteitä. Erityisesti YK, jolla on vastuu maailmanrauhasta, on ollut täysin voimaton. Venäjän uhkailu on kuitenkin tuottanut tulostakin. NATO ei ole lähettänyt joukkoja Ukrainaan. Kuitenkin ainoa jokseenkin varma tapa lopettaa ydinaseilla uhkailu olisikin ydinaseeton maailma. Mutta ydinasevaltiot vastustavat kieltosopimusta aggressiivisesti, modernisoivat ydinaseitaan, eivätkä ole valmiita luopumaan ydinpelotteestaan.
Sophia Ehrnrooth: Taideinstallaatio Unelmien kenttä
TEKSTI: KIRSTI SANTAHOLMA
KUVA: INGE ENGSTRÖM
Sophia Ehrnrooth saapui meitä varten Madridista, jossa hänellä oli loppumaisillaan taidenäyttely Madridin Suomen Instituutissa. Taksi ei tuonut häntä Lukutuvan ovelle, mutta onneksi koulun reipas oppilas tuli avuksi opastamaan ja kantamaan hänen kassinsa, joissa oli osallistujille varattuna Sophian kirjoittamaa kirjaa Dream of Championship.
Sophian esitys olisi sopinut hyvin vanhempainiltaan. Hänen pienen poikansa halu pelata jalkapalloa ja siihen liittyvä keskittyminen, kymmenien jalkapalloilijoiden nimen muistaminen jo alle kouluikäisenä, pelaamisen tuleminen yhä tärkeämmäksi, unelma tulla jalkapallotähdeksi ja … yhtäkkiä loukkaantuminen ja pelikielto kolmeksi vuodeksi. Sophialle tästä kaikesta on tullut aihe tehdä taidetta.
Unelmien kenttä on tarina siitä, miten voi luopua vanhasta ja siirtää katseen tulevaan. Sadat, jopa tuhannet jalkapalloa pelaavat tai pelanneet tuovat kentälle vanhan pallon, johon sisältyy toteutumattomia unelmia, häviöitä pelissa, vaikka mitä pahaa mieltä tuottavaa
Esityksen ja Unelmien kentän opetus liittyy pettymykseen
kasvatusohjeita
Unelmien kenttä
lasten harrastukset liian yksipuolisia
mitä tehdä jos ei voikaan jatkaa
kannusta lasta jolla menee hyvin
kannata lasta joka epäonnistuu
